Tupakkalaki määrittää, että tupakointi on kielletty ammatillisten oppilaitosten sisä- ja ulkotiloissa sekä opiskelija-asuntolassa ja sen ulkoalueilla. Kielto koskee tupakointia, nuuskan ja sähkötupakan käyttöä sekä tupakkaa sisältämättömien kasviperäisten tuotteiden polttamista, oli kyseessä sitten opiskelija, vierailija tai työntekijä. Tupakkalain lisäksi oppilaitokset määrittelevät tupakka- ja nikotiinituotteiden käytöstä järjestyssäännöissään, jolloin tuotteiden käyttökielto koskee myös esimerkiksi työelämässä oppimista ja oppilaitoksen tilaisuuksia sekä matkoja. Lisäksi järjestysäännöt voivat kieltää tupakka- ja nikotiinituotteiden pitämistä näkyvillä oppilaitoksen tiloissa ja alueella.
Oppilaitoksen rajat ovat selkeät lähes kaikille oppilaitoksessa opiskeleville ja työskenteleville. Haasteena onkin alue, mihin oppilaitoksen raja päättyy. Oppilaitoksen tonttia saattavat rajata erinäiset savupilven peittämät ihmismassat ja maassa voi lojua satoja tupakantumppeja ja käytettyjä nuuskapusseja. Nämä epäviralliset tupakkapaikat ovat syntyneet, koska oppilaitoksilla on ollut varsin rajalliset työkalut tukea opiskelijoidensa ja erityisesti nuorten opiskelijoiden nikotiinittomuutta. Käytännössä nikotiinittomuuden tukeminen on ollut opiskelijan ohjaamista oppilaitoksen rajojen ulkopuolelle.
Tupakkalain tavoitteena on mm. ehkäistä tupakkatuotteiden käytön aloittamista ja nikotiiniriippuvuuden syntymistä sekä suojella väestöä savulle altistumiselta. Epävirallisten tupakkapaikkojen syntyminen ja opiskelijoiden ohjaaminen niille ei ole ollut lainsäätäjän tarkoituksena, mutta nykytilanne on selvästi vaatinut ratkaisuja oppilaitoksilta. Nämä ratkaisut eivät kuitenkaan edistä oppilaitosten nikotiinittomuutta.
Miten epävirallisiin tupakkapaikkoihin tulisi suhtautua?
Tupakkapaikkapoliisina toimiminen koetaan usein henkilöstön keskuudessa turhauttavana ja yksittäisenä toimenpiteenä se tuottaa harvoin haluttua tulosta. Keskeistä onkin, että oppilaitoksen ei tulisi osoittaa hyväksyvänsä tupakka- ja nikotiinituotteiden käyttöä eikä opiskelijoita tai henkilökuntaa ohjata epävirallisille tupakkapaikoille. Tärkeää on, ettei tupakkapaikasta muodostuisi yleistä ryhmäytymisen ja parhaiden juttujen paikkaa eikä oppilaitoksen henkilöstö osoittaisi omalla toiminnallaan tupakkapaikan olevan hyvä yleinen taukopaikka.
Erityisesti nuorten tupakka- ja nikotiinituotteiden käytön ehkäisyssä oppilaitoksilla ja niissä toimivilla aikuisilla on merkittävä vaikutus. Kun oppilaitoksessa noudatetaan yhteistä linjaa tupakka- ja nikotiinituotteiden osalta, opiskelijoille on tarjolla muuta mielekästä tekemistä, opiskelijoita ja henkilöstöä tuetaan nikotiinittomuuteen ottamalla asia puheeksi ja tarvittaessa ohjaamalla terveydenhuollon piiriin, jää tupakkapaikkapoliisin tarve vähemmälle ja pitkällä aikavälillä epävirallisilla tupakkapaikoilla käy yhä harvempi opiskelija.
Tupakkapaikalle ohjaamisen sijaan opiskelijaa voi ohjeistaa seuraavasti:
- Kerro opiskelijalle, että oppilaitos on nikotiiniton. Nikotiinittomuus tarkoittaa, että tupakointi, nuuskan tai sähkötupakan käyttö on kielletty kokonaan oppilaitoksen sisätiloissa, ulkoalueilla ja opiskelija-asuntoloissa
- Tiedota, mitä muuta tekemistä toimipisteessä on opiskelijalle tarjolla tauoilla ja vapaa-aikoina
- Kerro opiskelijalle, että tukea tupakkatuotteiden käytön lopettamiseen saa tarvittaessa esimerkiksi terveydenhoitajalta
Epävirallisten tupakkapaikkojen poistaminen voi olla vielä monen oppilaitoksen kohdalla pitkän tähtäimen tavoite. Nikotiinittomuutta tukevan opiskeluympäristön rakentaminen on pitkäjänteistä työtä ja siksi siihen tarvitaan johdon ja koko organisaation sitoutumista. Syöpäjärjestöt on kehittänyt yhdessä ammatillisten oppilaitosten kanssa Nikotiiniton amis -toimintamallin, joka tarjoaa työkaluja oppilaitoksen arjen nikotiinittomuuden edistämisen työhön. Lue lisää toimintamallista tai ota yhteyttä nuortenterveys@cancer.fi.