Tavoite
Vahvistaa oppilaiden kykyä sanoa ei kiitos. Oppilas oppii näkemään, millaiset asiat sosiaalisessa ympäristössä vaikuttavat hänen päätöksentekoonsa.
Toteutus
Opettaja lukee oppilaille Ilmaiset ilmapallot -tarinan (pdf). Tämän jälkeen luokka keskustelee yhdessä tarinasta. Apukysymyksiä keskusteluun:
- Kuka oli tarinan päähenkilö?
- Mikä oli päähenkilön päämäärä?
- Ketkä olivat päähenkilön auttajia ja ketkä vastustajia?
Tämän jälkeen oppilaat voivat tehdä vuorotellen pienryhmissä patsaita tarinan kohtauksista ja muu luokka yrittää arvata, mitä tilannetta patsas esittää. Oppilaat voivat myös näytellä luetun tarinan kohtauksia pienemmissä ryhmissä.
Ilmaiset ilmapallot -tarina
Aaron, Iris, Zaid ja Sani
olivat viettämässä
päivän ensimmäistä
välituntia ja katselivat kaihoisasti
koulun viereisen kaupan pihalle.
Koulun viereen oli avattu uusi
kauppa, ja ensimmäisille asiakkaille oli
tarjolla mehua ja pullaa sekä ilmapalloja.
Iris oli kuullut, että ilmapalloja jaetaan vain
kolmellesadalle lapselle, joten lapsia mietitytti, mahtaisiko
niitä olla enää saatavilla iltapäivällä, kun koulu loppuisi.
Kaupan ovesta kulki sisään aikuisia pienten lastensa kanssa, ja
kohta he tulivat ovesta ulos – lapset riemusta kiljuen, aikuiset
ilmapalloja väistellen. Aaron, Iris, Zaid ja Sani seisoivat piirissä
ja potkivat kengänkärjillään maata. Heidän olisi kovasti tehnyt
mieli saada ilmapallot, mutta koulun pihalta ei saanut poistua
välitunnin aikana. Välituntivalvojan neonkeltainen liivi vilahteli
vähän väliä lasten silmäkulmassa ja muistutti säännöstä, jonka
rikkominen oli ankarasti kielletty.
Pian Zaid ja Sani huomasivat, että välituntivalvoja käveli kulman
takana olevalle jalkapallokentälle selvittämään jotakin iänikuista
riitaa siitä, oliko joku tilanne maali vai ei. He vilkaisivat toisiaan
ja ymmärsivät hetkensä koittaneen. Sani kuiskasi Aaronille ja
Irikselle nopeasti: ” Katsokaa, välituntivalvoja meni futiskentälle!
Me voisimme nyt äkkiä käydä kaupassa hakemassa pallot ja
tulla sitten takaisin. Kukaan ei huomaisi.” Aaron ja Iris katsoivat
empien toisiaan. Aaron sanoi epäilevästi: ”En oikein tiedä, onko se
järkevää. Mieti, millaiset seuraukset siitä voisi tulla, jos jäisimme
kiinni. Ope olisi tosi vihainen ja kotona ragettaisiin.”
Sani loi Aaroniin säälivän katseen ja tokaisi: ”Et kai sinä oikeasti
ole niin nössö, että mietit, mitä ope tai vanhemmat sanovat?”
Aaronin kasvot lehahtivat punaiseksi noloudesta eikä hän
keksinyt mitään sanottavaa. Hän ei haluaisi rikkoa sääntöjä ja
joutua pulaan, mutta samalla häntä hävetti, että Sani pitäisi häntä
nössönä.
Iris ei kuitenkaan jäänyt sanattomaksi, vaan totesi muille: ”Minä
olen Aaronin kanssa samaa mieltä. Kauppaan lähteminen kesken
koulupäivän olisi typerää. Miettikää nyt itsekin. Ettehän te voi
edes ottaa ilmapalloja mukaan luokkaan. Te jäisitte heti kiinni.
Se vasta hassua olisikin, että te tulisitte luokkaan ilmapallojen
kanssa ja yrittäisitte selittää opelle, mistä olette ne saaneet.
Toisekseen, miettikää miten sille ilmapallolle muutenkin käy jo
seuraavana päivänä – se tyhjenee. Hetken ilo ei ole sen arvoinen,
että siitä kannattaisi ottaa monta päivää pahaa mieltä, mitä
sen saaminen aiheuttaisi. Minä ainakin menen kauppaan vasta
koulupäivän jälkeen. Pullaa ja mehua siellä ainakin riittää
kaikille.”
Zaid ja Sani katselivat toisiaan nolon näköisinä ja lopulta Sani
totesi: ”Taidat olla oikeassa. Mennään kaikki yhdessä kauppaan
koulupäivän jälkeen.” Aaron nyökkäsi tyytyväisenä. Samassa
välituntikellokin soi, ja kaikki lapset lähtivät kävelemään luokkaa
kohti. Ilmapallot saivat odottaa.
Tarina: Reetta Niemi